Onhan siinä eroa, kun dekkariin tarttuu GW. Perssonin jälkeen... Ikävä juttu, koska Häkämiehellä on aiemmista työtehtävistään niin paljon erilaista poliittista sisäpiiri-, proseduuri-, pelikenttä- ja toimintaympäristötietoa, jota oikein erittäin mielellään ja kaivatusti suomalaisesssa dekkarikirjallisuudessa soisi hyödynnettävän. Mitä mieluimmin! Kyllä vain, kiitos!Ihmisiä valta sokaisee ja tekee ahneeksi; se kai on tiedetty jo pitkään. Sinänsä se ei dekkarin viestinä ole mitään uutta. Kuten esikoisessakin, juuri valtiopolitiikan toimintaympäristöjen tuntemus ja kuvaus kirjassa on sen parasta antia. Henkilöhahmot jäävät kovin virkamiesmäisen ohuiksi ja kuitenkaan dekkaria ei voi kirjoittaa virkamiehen ottein... mikä tilaisuus jää käyttämättä! Kirjailijalla on aineksia vaikka mihin "perssoneihin", kunhan kustannustoimittaja puristaa kirjalijalle ilmaisuvoimaisen vitosvaihteen silmään. Maalailua, syvyyttä, kepeyttä, leikittelyä - jopa komiikkaa (olipa se sitten vivihkaista satiiria tai ironiaa tai tragikomiikkaa) tarvitaan virkamiesmäisen tasaisen asiakirjakirjoittamisen sijaan. Kun vielä juonellisesti ja "sanomallisesti" kirja on simppeli, henkilöhahmojen kuvailun syventäminen on erityisesti tarpeen. Sinänsä pidän siitä, että kirja on poliittisesti neutraali. Huutia saa niin vasemmistosiipi kuin porvaristokin ja minusta suhteellisen tasapuolisesti.
Ilmanmuuta kirjallijalla on käytössään sellaista tietoa ja kokemusta, jonka hyödyntäminen suomalaisessa dekkarikirjallisuudessa on uutta ja erittäin virkistävää. Mutta kuten olen niin monesti dekkareista todennut, niiden älykäs kirjoittaminen (niin, että ne saavat lukijan pohtimaan yhteiskunnan tilaa, sen toimintaa ja käytänteitä) on myös vaativa laji. Miten asiaa voisi tässä tapauksessa edistää? Hyvä mahdollisuus ja tilaisuus!
