Kirja on puhutteleva. Ammatillisestikin. Se ei analysoi tai erittele, mutta kertoo alzheimeriin liittyvien tunteiden kirjosta ja vaihtelevuudesta. Tunteistahan sitä asia-, fakta- ja tiedepitoisessa terveydenhuollossamme Suomessa hyvin pitkälti vaietaan. Mikä lie tämän vallitsevan käytänteen merkitys terveyspalveluiden vaikuttavuuteen, tehokkuuteen tai siihen, että terveydenhuollon ylipäänsä pitäisi vaikuttaa jollain tavalla ihmisen hyvinvointiin? Paikka paikoin se näyttää lisäävän vain pahoinvointia, sekaannusta, voimattomuutta ja huonouden tunteita. Tunnekuvauksen osalta kirjan viimeinen osa oli ravistelevaa lukemista,Kirjan toinen osa herätti lukijassa - kuten varmasti myös kirjan päähenkilöissä - raskasta voimattomuutta. Toinen osa kuvaa sitä, miten kaikkivoipa hyvinvointiyhteiskuntamme epäonnistuu kehnosti tähän määreeseen liittyvässä tehtävässään. Hienoimmillakaan rakenteilla (jotka rapautuvat tätä kirjoittaessa nopeammin kuin Berliinin muuri sitä kaadettaessa) ei poisteta niitä tragedioita, mitä yksittäisten ihmisten ja perheiden elämässä tapahtuu. Viisasta viisaampikin muistutus lukijalle - meille kaikille.
Lukukokemuksena kirja on uniikki ja arvokas.
