Keskiverroksi arvioin tämän dekkarin. Ei hyvä muttei aivan huonokaan. Nicci Frenchmäinen. Jäin ihmettelemään sitä englantilaista mielenlaatua, jossa henkilö lukitaan ruumisarkussa hautaan oma henkiinjääminen vakavasti uhattuna, niin omien tulevien häiden peruuntuminen on ko. henkilöllä mielessä ensisijaisesti.... Ettei minkäänlaisia fobioita, evoluutiobiologisten mekanismien aktivoitumista ja taistelua eloonjäämisestä, fysiologisia ja patologisia elintoimintojen muutoksia, vaan ainoastaan huoli sovittujen häiden peruuntumisesta....? Enpä tiedä. Olisiko ihmisestä moiseen luonnonoikkuun, jos hengenlähtö on lähellä.Toisaalta jäin miettimään sitä, että rikosylikomisario Roy Grace kuvattiin mieheksi, joka mietti ihan jokaikistä vastaantulevaa naista mahdollisena petikumppaninaan. Työkavereita, ystäviään, vaimoja, arkittuttuja, tuntemattomia. En tiedä, eikö tuo olisi aika rasittavaa elämää, jos jokainen työkaveri, kaupankassa ja vastaantulija pitäisi arvioida erityisellä intiimiskaalalla. Minusta se olisi pähkähullua ja kirjassa kuvattunakin hieman koominen piirre.
Muutoin teksti kompaktiudeltaan, tempoltaan ja rytmiltään kelvollista. Toisaalta nuo rakkaus- ja rahavaikutteiset murhat ovat jo läpikoluttuja ja puhkipalaneita teemoja. Maailmassa on paljon muunkintyyppistä pahuutta, jota voi käsitellä ja nostaa esille fiktion kautta.
