No onhan tämä vähän parempi kuin edellinen. Ylikomisario ei enää riisu pakkoneuroosinomaisesti mielessään jokaikistä vastaantulevaa tuntematonta naista, vaikka seksitekstiosuudet tuntuvat kirjassa väkinäiseltä, päälleliimatulta, mystifioituna ja myynnin kannalta pakolliselta. Parasta näissä kirjoissa on Brightonin kuvaus, koska olen käynyt kaupungissa itse. Muistan ilmiselvästi ilmaston, talot, rantakadun, Royal Paviljonin ja Pierce Palacen. Tuo muistoja mieleen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä dekkarin kanssa. Englannin yhteiskunnan kiihtyvää eriarvoistumista kuvataan kaupungin, sen alueiden ja talojen avulla aika osuvasti. Nyt riittää tämänsorttinen kesädekkarihömpötys. Siirryn hienoon ja upeaan Hilkka Raviloon, joka on ehdottomasti häpeällisellä tavalla sivuutettu kotimainen dekkaristi ja kirjalilija. Kuka muistaa hänen Finlandia-ehdokkuutensa? Voin vain todeta, että sukupuoli ja ikä ovat sosiaalisesti rakentuneita, siis sinun ja minun ajattelumaailman tulosta. Kuka on sanonut, että nuori öljytty machomies tai keinorakennettu nainen kirjoittaisivat parhaimmat dekkarit? Oletko ajatellut, minkälaisella habituksella saa palstatilaa (ja samalla lukijoita) mediassa? Miksi?
Dekkarien innokas harrastaja jo vuosien ajan. Dekkareihin sisältyy ajankohtaan sopivaa yhteiskuntakuvausta ja usein epäkohtien kritiikkiäkin. Dekkareissa voidaan käsitellä mielenkiintoisesti myös kansakunnan historiaa tai yhteiskunnassa esiintyviä tabuja. Blogitekstit ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni kirjoista eivätkä arvioinnit kohdistu henkilöön. Favourites are crime /detectives / murder / mystery books excluding horror.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
James P:Kuolema katsoo kohti
No onhan tämä vähän parempi kuin edellinen. Ylikomisario ei enää riisu pakkoneuroosinomaisesti mielessään jokaikistä vastaantulevaa tuntematonta naista, vaikka seksitekstiosuudet tuntuvat kirjassa väkinäiseltä, päälleliimatulta, mystifioituna ja myynnin kannalta pakolliselta. Parasta näissä kirjoissa on Brightonin kuvaus, koska olen käynyt kaupungissa itse. Muistan ilmiselvästi ilmaston, talot, rantakadun, Royal Paviljonin ja Pierce Palacen. Tuo muistoja mieleen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä dekkarin kanssa. Englannin yhteiskunnan kiihtyvää eriarvoistumista kuvataan kaupungin, sen alueiden ja talojen avulla aika osuvasti. Nyt riittää tämänsorttinen kesädekkarihömpötys. Siirryn hienoon ja upeaan Hilkka Raviloon, joka on ehdottomasti häpeällisellä tavalla sivuutettu kotimainen dekkaristi ja kirjalilija. Kuka muistaa hänen Finlandia-ehdokkuutensa? Voin vain todeta, että sukupuoli ja ikä ovat sosiaalisesti rakentuneita, siis sinun ja minun ajattelumaailman tulosta. Kuka on sanonut, että nuori öljytty machomies tai keinorakennettu nainen kirjoittaisivat parhaimmat dekkarit? Oletko ajatellut, minkälaisella habituksella saa palstatilaa (ja samalla lukijoita) mediassa? Miksi?