Mietityttävä sivuasetelma tässä kirjassa oli tuo yleismaailmallinen periaate että "syytön kunnes toisin todistetaan" versus ovatko ihmisen tietyt käyttäytymismallit kuinka ennustettavissa tai "vääjäämättömiä". On ikuinen ja ratkaisematon kiistakysymys kuinka paljon käyttäytymistä ratkaisee perimä ja kuinka paljon henkilön ympäröivän maailman monenlaiset tapahtumat. Lisäksi tuosta ympäristöstä kinataan, että missä suhteessa ihminen on intentionaalinen ja vapaata tahtoa käyttävä persoona, missä laajuudessa vallitsevia ympäröiviä sosiaalisia lainalaisuuksia ja ympäristöä uusintava henkilö. Kyllähän sitä Suomessakin katsotaan, että onko aiempaa rikosrekisteriä vai ei ja se vaikuttaa tuomioon. Ja vielä enempi nyt kesällä on keskustelu miten aiempaan sovitettuun tuomioon tulisi suhtautua uudesta rikoksesta tuomittaessa. Sitä samaa se on, miten tietyt käyttäytymismallit ovat ennustettavissa, mitkä tekijät lisäävät todennäköisyyttä ja mitkä tekijät muuttavat tapahtumien kulkua.
Etiikan kannaltakin tämä kirja oli mietteitä herättävä. Tuomari Carey surmaa ihmisen, mutta sanallakaan ei kerrota tai mainita sitä, jääkö surma tuomitsematta. Jos jää, niin mikä oikeutus sillä voisi olla. Ihmisen surmaamisen jälkeen eronnut tuomari kuvataan vain pariutumisrituaaleissa etsivä Sam Kovacin kanssa. Minusta kovin surullinen veto kirjailijalta. Pannukakkuloppu nasevasti aloitetulla kirjalla. Yhteishuoltajuuteen tähtäävä eroamassa oleva nainen surmaa ihmisen, eikä lastensuojelu puutu asiaan mitenkään. Ei sitä ainakaan kuvata. Jos lapsen äiti - olkoonkin sitten ammatiltaan tuomari - surmaa ihmisen, niin kai lastensuojelu nyt jollakin tapaa vähän äitiä kartoittaa ja selvittää. Minusta ainakin tuntuisi, että näin pitäisi tehdä. Mutta ei tässä kirjassa, lapsi-Lucy kainalossa viiperretään raflaan pariutumistreffeille etsivän Kovacin kanssa. Siis: puoleenväliin pidin kirjasta hiotun tekstin vuoksi, loppuosa oli vetelä ja löysä.
