Leif GW. Perssonin "Ken lohikäämeen surmaa" dekkaria lukiessani puolestani hörähtelin ääneen ja pidän sitä dekkarien saralla eräänä parhaimmin kirjoitetuista. Tekstin avulla lukijan fysiologisia tunnereaktioita ei ole niin helppo aikaansaada. Mikäli kirja saa lukijan (tällaisen paatuneen tekstintuhoojankin :)) itkemään, kuten kävi Ravilon kanssa, sen on pakko olla hyvä. Tämä ei ollut dekkari, ei missään nimessä.
