Luinko minä dekkarin? Muistan kysyneeni samoin jolloin jonkun Cecelia Ahernin kirjan kohdalla. Ensin pari irtiottotarpeista ihmistä ja sitten pikaistuksissa tehty tappo.
Mutta oikeastaan se, mitä kirja innoitti pohtimaan on vankien sairaanhoito. Ei terveydenhuolto vaan nimenomaan sairaanhoito. Olen urani aikana hoitanut muistaakseni vain muutamaa vankia heidän elämänsä loppuvaiheessa. Siis julkisen terveydenhuollon piirissä. Miten esimerkiksi laajalle metastasoinutta syöpää sairastavan vangin sairaanhoito ja loppuvaiheen saattohoito järjestettäisiin, mikäli vankeustuomion tuomitsemis- ja suorittamisajankohta sekä tuomion pituus eivät antaisi mahdollisuutta vapautumiseen. Vankiloissa avohoitotyyppinen terveydenhuolto on järjestetty, mutta vuodepaikkaisen saattohoidon mahdollisuuteen monine somaattisine palliatiivisine hoitoineen en oikein usko, että vankilassa on tilojakaan tällaiselle toiminalle.
