En haluaisi kirjoittaa siten miten kirjoitan. Tuntuu pahalle. Mutta kun luin Laura Saven ja Anneli Kannon kirjat ennen Ala-Harjaa, niin pliisuin oli tässä. Vaikea ja rankka elämänvaihe etenkin lapselle, mutta Ala-Harja käsittelee sitä äidin ja aviopuolison näkökulmasta. Miltä äidistä ja aviopuolisosta tuntuu... minä, minä ja minä (Julie)...Saven tekstin jälkeen Julien vääntelehtiminen siitä kuka paapoisi vakavasti sairaan lapsen äitiä tuntuu typerälle voihkinnalle. Sen kuvaamisen lapsekkuus tuntuu lukijasta vastenmieliselle.Tiedän, että takaliepeessä kirjan tekstiä kuvataan vimmaisen puhuttelevaksi, mutta minut sairastuneen lapsen äidin jatkuva valitus ja marina jätti kylmäksi. Eipä ollut vaan minulle tai minun arvomaailmaani sopiva kirja. Toisille tämä sopii. Kaksi pistettä.
