torstai 11. huhtikuuta 2013

Roslund & Hellström: Kaksi soturia.

Olen aivan kirjoitustaidoton tällaisen mestariteoksen äärellä ja sen luettuani. Minulta ainakin katosi muu maailma kokonaan lukemisessa. Pakkolukeminen saa aivan uuden merkityksen minun maailmassani. Täysin päinvastaisen, mitä se tavallisesti merkitsee.

Kirjassa on myös läsnä epätoivo. Paha ei aina poistu, ei saa palkkaansa, ei voi selittää, ei voi ymmärtää, ei voi hallita, ei voi vaikuttaa. Kuilu. Niin kuilu. Maailma, jonka merkityksiä ja lainalaisuuksia en pysty käsittämään mitenkään.  Tekstin rakentaminen on mestarillista. Tylyä, kovaa, rujoa, mutta silti paikoin välittävää. Eikö tälle kirjalle voisi jo antaa pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon. Tikarit ja avaimet ovat jo liian pliisuja. Kuusi pistettä. Viisi ei riitä.