tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lindell U:Sokerivalhe

Lindell oli minulle pettymys. Kirjassa nyyhkittiin, täristiin, hoiputtiin, oltiin pyörtymisen partaalla, vapistiin yms. mikä tekstinä ei ole koskaan oikein iskenyt minuun. Alku oli erinomaisen hyvä ja siitä sekä juoni että kuvaus latistuivat loppua kohti. Mahdollisuuksia olisi ollut!

Lisäksi kirja oli sekava. Tieto ei kulkenut semminkään eri viranomaistahojen välillä. Poliisi syyllistyi tietojen pimittämiseen ja erilaiseen omavaltaisuuteen. Kulki välillä töissä miten sattuu ja halusi ja välillä ei.  Pomot haahuilivat. Oli työpaikalla kostoa sun muuta. Ihmeellinen haahuroinnin, sekasorron ja organisointikyvyttömyyden vaikutelma.

Ja sanooko joku työnsä asianmukaisesti hoitava virkamies julkisesti ääneen työryhmän kokouksessa ylipainoisesta asiakkaastaan: "Hyi hitto, mikä kuvatus.". Enpä ainakaan minä henkilökohtaisesti arvostele kenenkään ulkomuotoa eikä tällaisia hölmöjä pitäisi viihdekirjoihinkaan kirjoittaa. Ei ole mitään syytä. Kirjan ensimmäisille luvuille kaksi pistettä.