Tätä dekkariahan on kehuttu kovin muun muassa dekkarinetissä. Syksyn parhaaksi tituleerataan. Nooh, en tiedä. Kielellisestihän teksti oli genren valtavirrasta poikkeavaa, yllätyksellistä, kekseliästä, uutta ja nokkelaa. Kyllä, tekstilliset ansiot ovat kiistattomat ja upeat. Myös ajallisesti tapahtumat oli sijoitettu kirjaan ennennäkemättömän poikkeavalla tavalla. Mutta en tiedä sitten muusta... Minusta kirjan sympaattisimmaksi hahmoksi nousi Amelia. Oli selvemmin kuvattuna joutunut elämään sellaista elämää mitä ei halua. Tosin kyllä onnettomasti aivan kaikki muutkin kirjan henkilöt lukuunottamatta ehkä nykysellään kuvattua Brodie Jacksonin entistä aviovaimoa tai Juliaa. Olen joskus kirjoittanut siitä, miten on raivostuttavaa, kun kirjalija alleviivaa, jankkaa, jauhaa ja paasaa sanottavaansa kirjassa. Se on lukijan aliarvioimista. Mutta tämän kirjan kohdalla todella olinkin bönde ja jäin miettimään kirjailijan näkökulmaa ja sanottavaa, minkä haluaa tekstillä tuoda lukijoiden ajateltavaksi. Minulle tätä asiaa olisi voinut valaistakirjassa jopa hieman enemmän! Ymmärsinköhän oikein? Jotain ymmärsin, mutta tulkitsinko siten, miten kirjailija on ajatellut lukijan asioita tulkitsevan?
Odotan elokuvaa! Harvoin odotan silloin, kun olen lukenut kirjan, mutta teksti tämä tekee poikkeuksen. Ehkä juuri tekstin poikkeuksellisuuden ja traagisesti kuvatun järkevän sekopäisyyden ja elämän mielivaltaisuuden vuoksi.
