Kukahan kirjakustantajien sivuille noita esittelytekstejä oikein laatii? Lähellä oli oma halvaus ja tukehtuminen, kun Liken sivulla tätä dekkaria luonnehdittiin muun muassa sanoilla hauska ja mukaansatempaava! Ja kun olin juuri päässyt lukemasta kuinka laivavarustamon paikalliseen maajohtoon kuuluvan miehen käsi ja naama oli litistetty kuuman leipägrillin väliin... Tai Tallinnan Stockmann räjäytetty taivaan tuuliin, jolloin surmansa oli saanut neljäsataa ihmistä. Tai eräs nainen kaapattu mieleltään sairaiden veljesten syrjäseudun sikalaan, sidottu täällä paaluun ja pidetty tällatavoin kiinni raiskattuna mennentullen palatessa jopa kuukausikaupalla. (Paitsi, että jos naista on pidetty tällatavoin viikkoja, niin kunnanjohtajan kuvattu toiminta ei ole fyysisesti mahdollista. Kukin lukija voi miettiä itsekseen, miksei ole.) Mutta että hauska ja mukaansatempaava..... näin groteskilla tavalla vääntynyttä luonnehdintaa harvoin pääsee lukemaan.
Oli ensimmäinen virolainen tai ylipäänsä Baltian maista tuleva dekkari, jonka ikinä kuunaan päivänä luin. Tosin muistan kuulleeni kirjamessujen dekkarilauantaina mainitun, että dekkarit eivät naapurimaissa ole olleet kovin hyväksyttyjäkään itsenäistymisen alkuaikoina. Tähän aiheeseen olisi mielenkiintoista syventyä tarkemmin.
Kirjassa sivallettiin kyllä yhteiskunnassa vallitsevia arvoja. Lukemisen aikana jopa mietin, että löytyisiköhän Suomesta yhtään ainoaa kustantajaa, joka tällä tavoin omia arvojamme, instituutioitamme ja yhteiskunnan rakenteita sivaltavaa dekkaria suostuisi julkaisemaan. Ja jos ei, niin näitäkin syitä olisi tottatotisesti syytä miettiä.
Tämän jälkeen pitää ottaa kyllä annos cozy-dekkaria.
