Wennstam K: Turman lintu

Olihan tässä dekkarissa tavaraa. Oli tottatotisesti. Lähisuhdeväkivaltaa ja sen dramaattisia seurauksia  sekä maahanmuuttajataustaisten että kantaruotsalaisten henkilöiden keskuudessa. Sinänsä erittäin hyvä fiktiivinen puheenvuoro lainsäädännön hitaudesta itsemurhaan pakottamisen osalta. Rikoslakia en tunne niin hyvin, mutta luulisi pakottamisen, osallisuuden tai välillisen tekemisen olevan ainakin Suomessa rangaistava teko. Pitääpä tutkailla tuota asiaa tarkemmin. Viimepäivinä tätä kirjoittaessa on mediassa ollut esillä moottoritiesurma, jossa autoilija on tahallaan ajanut päin vastaantulevaa autoa. Olikohan tutkintanimike aiheutettu henkirikos? Mikähän tuollainen oikein on? Ei kuolemantuottamus, surma, tappo eikä murha vaan aiheutettu henkirikos? Kaipa se osallisuus, tahallisuus ja  suoritustapa tuossa nimikkeessä jotenkin on huomioitu.


Osin Wennstam kysyy ja sivaltaa tekstissään terävästi. Esimerkiksi jollakin sivulla kirjailija pohtii sitä sodanjälkeistä Emännän keittokirja- tai Jokanaisen Niksikirja- totuutta, että "pikkuisen halukas, iloinen  ja kiitollinen rouvan pitää olla, kun mies tulee kotiin. Tai kun kirjailija pohtii kirjansa päähenkilön mietteitä siitä, miksi kelpaa puolisolleen vain silloin kun on tietynlainen. Toisaalta sitten tämäntyyppiset kärjistykset vesitetään erittäin tehokkaasti, kun takaliepeessä  kirjailija esitellään elokuvaohjaamiehensä, kahden lapsensa ja omakotitaloasumisen kautta. Taisi urallaan menestyneellä naissyyttäjälläkin kirjassa olevan se suurin puute, huoli ja murhe munansaannista. Naisten omilla jaloilla seisomista usein piilovesitetään tämäntyyppisellä piilonormilla. Se on sääli, että  ydinperhe tiiliverhoillussa omakotitalossa kuorrutettuna 1-2 lapsella on vain ainoa  menestynyt, hyväksytty ja tavoiteltava olemassaoleva perhe- ja asumismuoto yhteiskunassa. Onhan sitä vaikka tahatonta lapsettomuuttakin pariskunnilla ja en kyllä aivan varmasti väitä, että tällainen perhe on sen kummempi kuin muukaan perhe.  Kirja olisi ollut hyvä ilman taustalla tarjoiltuja niin kauhean ällömakealta kuulostavia piiloajatuksia.

Dödergök on suomennettu kirjannimeksi Turman lintu. Gök taitaa olla käki. Pelkkä lintu ei oikein avaudu tai liity kirjan sisältöön, kun olettaisin, että käki viittaa kaiketi siihen, miten lintu ei haudo ja huolehdi omista poikasistaan ja kuoriutuneet poikasetkin syrjäyttävät monesti kuoliaaksi kasvattilintuemon omat poikaset. Dominanssista kai on kyse kuten kirjan sisällössäkin. Ehkä kuitenkin kolme tai neljä tähteä.