Ohlsson K: Tuhatkaunot

Ohlsson on harvoja pohjoismaisia naisdekkaristeja, joiden kirjoista pidän. Kirjailija käsittelee kirjoissaan paitsi yhteiskuntaa ja rikollisuutta, myös muita ihmiselämän tematiikkaa tavalla, minkä tarkkanäköisyydestä pidän. Fiktion avulla käsiteltyjä suuria teemoja ovat muun muassa yksinäisyys, pelot, ihmiselon tarkoitus ja sen mielekkyys, ihmisen näennäisesti irrationaaliset valinnat jne.

Kirjan rikollisuuteen liiittyvä juoni vaikutti monimutkaiselta, mutta kuten monesti, rikoksen motiivina toimivat ihmiselämän alkuvoimaisimmat ja näinollen myös raadollisimmat ja herkimmät tunteet sekä ihmissuhteet. Ainoa yksityiskohta mitä mietin, oli Fredrika Bergmanin ammattiin liittyvä toiminta. Kirjailija kuvaa Bergmanin poliisissa työskentelevään, mutta rikospsykologiaan erikoistuneeksi henkilöksi. Voivatko kriminaalipsykologiaan erikoistuneet ammattilaiset kuulla rikokseen liittyen henkilöitä kuten poliisit? Yksin? Heitä voidaan lähettää kenttätoimintaan? En ole ennen dekkareissa tavannut tällaista kuvausta.