Miten Jim Thompsonin kirjoitustyyli onkaan muuttunut verrattuna ensiksikin kirjailijan alkupään tuotantoon (muut kuin Kari Vaara -dekkarit) ja toiseksi on se muuttunut Lumienkelistäkin! Mitä lie tapahtunut ?! Virkkeet ovat lyhyitä, sivulauseita on vähän. Teksti on takovaa ja iskevää mieluummin kuin kuvailevaa. Kari Vaara on muuttunut viisaasta rauhallisesta miehestä täydelliseksi typerykseksi. Onko syynä kustannustoimittaja, joka vaatii tietyntyyppistä tekstiä? Onko syynä englanninkieli ja sen kääntäminen? Ovatko englanninkieliset lauseet ja ilmaisut pidempiä ja käännös saa tekstin hakkavaksi ja tylyksi? Onko tyylinmuutos tarkoituksellinen? En tiedä, pidänkö tästä Jim Thompsonin Kari Vaarasta. Muistaakseni seuraava dekkari ilmestyy englanninkielellä vuoden lopussa. Täytyy miettiä uudelleen.Mietin jo uudelleen, kun luin dekkarin loppuun. Dysleksiasta kärsivän miehen päähän ampumisen kuvaus suomalaisen poliisin toimesta oli luettavaksi erittäin vastenmielistä, iljettävää ja kuvottavaa tekstiä. Voiko edes kirjailija kaikessa mielikuvituksessaan ajatella tuolla tavoin? Toivottavasti tekstistä ei muodostu mitään Suomi-brändin osaa. En tuhlaa aikaani huonoihin dekkareihin, mikäli Thompsonin tyyli pysyy ennallaan. Mielestäni ei kovin kaukana pohjanoteerauksesta.
