Rikosromaani sanotaan alkulehdellä. Jaa-a. Pitäisi käydä keskustelu siitä, mikä on rikosromaanin, dekkarin, murhamysteerin tai thrillerin ero. Ravilo onnistuu jälleen siinä, mitä monet muut eivät yritäkään. Eli kuvata ihmisten elämänkohtaloita ja aikakautta taaksepäin, niin että - aivan ällistyttävää kyllä - kun joku kirjan puolivälissä tai sen jälkeen heittää henkensä, niin lukija ajattelee, että "hyvä juttu". Hyvin harvoin kirjailija saa dekkareihin tottuneen lukijan ajattelemaan, että jonkun ihmisen hengenlähtö olikin helpotus. Hyvin harvoin. Ei ne mitkään rahat tai rakkaudet saa niin ajattelemaan vaan juuri tällainen viattomaan ihmiseen kohdistunut pitkäkestoinen epäoikeudenmukaisuus ja hyväksikäyttö.
Jälleen kerran loistavaa Raviloa. Olen kirjailijan aivan varaukseton ihailija. Parhainta proosaa, mitä Suomessa 2000-luvulla kirjoitetaan. Erilaisten aikakausienkin kuvaus on suorastaan mestarillista. Kansalliskirjailijoiden kaartiin Ravilo kiilaa suoraan. On erinomaista, että esimerkiksi äidinkielenopettajat ovat huomanneet Ravilon tekstien käytön omassa opetuksessaan.
