Tämäkään kirja ei liene sanan varsinaisssa merkityksessä rikoskirjallisuutta, koska kirjassa esiintyvä kuolemantapaus mainittiin lähinnä lehtiuutisen tasolla. Kuitenkaan kirjan idea ei ole kulunut, vaan hyvinkin omaperäinen ja virkistävä. Silti tästä Ravilosta en pitänyt kaikista eniten. Minusta skitsofreniaoireiden kuvailua oli pitkitetty liikaa. Ainakin minä lukijana aavistin pian jonkunsortin mielenterveysongelman olemassaolon, mutta oireita kuvailtiin ja kuvailtiin ja kuvailtiin... Ehkä lukija ymmärtää vähemmälläkin, mistä on kysymys. Silti erittäin virkistävä näkökulma on juuri siinä, miten paljon harhaisuus voi saada myös lähiympäristössä pahaa aikaan. Ei pelkkä harhojen aiheuttama ahdistus sairastuneessa vaan myös vaikutukset koko lähiympäristöön.Lisäksi kirjassa virkistävää oli se, miten lukemista ja sen harrastamista kuvattiin. Aiheesta olen kommentoinut muihin kirjablogeihin. Lukemista kuvaillaan nykyisin kirjoissa harvemmin. Erittäin tervetullut näkökulma tekstissä! Voisi sanoa, että tunnistin lukuharrastamisen kuvauksesta jopa itseni...
Koulutetaanko niitä obduktioavustajia ammattikoulussa?? En ole tuota tiennytkään, kumma kyllä. En ole koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin. Pitää tätäkin asiaa tutkia googlesta tarkemmin. Tavallisessa normaalissa kuolemisessa yleensä on paljon asioita, mistä ei arkielämässä paljon puhuta.
******
Googletin obduktiopreparaattorin. Työpaikka- ,oppisopimus- tai uudesta näyttötutkintokoulutuksesta (2010) on kysymys. Miten Ravilo asian on voinut aavistaa jo kirjassaan useita vuosia ennen koulutuksen alkamista? Olipas osuva kohta kirjassa!
