Eieiei...en pitänyt Nesbon uudesta tyylilajista Kukkulan kuninkaassa. Nasevat yksityiskohdat, kielellinen vetävyys ja taituruus, jossa suomentajakin kompuroi polvillaan vain pari kertaa olivat entistä Nesbota, mutta tyylilaji ei muutoin puhutellut.
En ikinä ole pitänyt dekkareista, joissa lukija tietää jo viiden sivun jälkeen, että kaikki kulkee sivulta sivulta, vääjäämättä kohti tuhoaan, luhistumistaan ja romahdusta ja sitten loppua kohti alkaa tapahtua McGyver tyyppisiä ihmetekoja. Mikä ihme kastraatiokompleksi Nesbota vaivaa? Oli miehen sairastamaa sikotautia, jonka merkitys jäi mysteeriksi, kivesten silpomista sun muuta. Jo viimeisessä Harry Holessa kritisoin lopun överiksi menoa. Ja överiä sen kun kirjailijan uusimmassa piisaa tykkänään koko kirja tyynni - alusta loppuun. Mikä sitä taituria oikein vaivaa?
En ikinä ole pitänyt dekkareista, joissa lukija tietää jo viiden sivun jälkeen, että kaikki kulkee sivulta sivulta, vääjäämättä kohti tuhoaan, luhistumistaan ja romahdusta ja sitten loppua kohti alkaa tapahtua McGyver tyyppisiä ihmetekoja. Mikä ihme kastraatiokompleksi Nesbota vaivaa? Oli miehen sairastamaa sikotautia, jonka merkitys jäi mysteeriksi, kivesten silpomista sun muuta. Jo viimeisessä Harry Holessa kritisoin lopun överiksi menoa. Ja överiä sen kun kirjailijan uusimmassa piisaa tykkänään koko kirja tyynni - alusta loppuun. Mikä sitä taituria oikein vaivaa?
