Sataan kertaan kirjoitettu tarina. Loppuratkaisu liian pliisu, yksinkertainen. Huonosti tehtyä taustatyötä. Eetterit sun muut putkikassit 180-senttisten naisten kuljettamiseen. Vanhaa huolimatonta moneen kertaan kirjoitettua toistoa.Olen kurkkuani myöden täynnä sitä, että suomalaiset naispoliisit kuvataan hirvittäviksi ongelmakimpuiksi, jotka hädin tuskin hallitsevat työtään henkilökohtaisten ongelmien (lue: perhe,- lapsi- tai rakkausongelmiensa) vuoksi. Häilyvät koko ajan vakavien mielenterveysongelmien rajamaastossa. Miksi ihmeessä suomalaiseen dekkarikirjallisuuteen tällainen stereotypia on pesitynyt? Tylsää, uuvuttavaa, vellovan upottavaa ja tukahduttavaa kliseetä. Jotain virkistystä tekisi mieli vaihteeksi lukea.
Max Mannerin K18 s. 57 kuuluu repliikki: "Mitäs munkki, maistuuko hamppari?". Olen takuuvarma, että olen lukenut täsmälleen saman letkautuksen jostakin muusta dekkarista tänä keväänä / kesänä.
Koska merkkaan lukemani kirjat ylös, voin tarkistaa luettua taaksepäin. Tietysti se on hieman vaivalloinen matka kirjaston kirjojen osalta, mutta asia kiinnostaa niin paljon, että ehkä tässä tulevina viikkoina teen matkaa taaksepäin.
Kolme luettua tarkistettavaa tulee heti mieleen ja ne ovat Läckbergin Saarnaaja, Peltomaan Pimeä portaikko ja Kilven Kadotetut. Peltomaalla ja Läckbergilla on sama kustantaja, muutoin kaikilla eri.
Mistä saman letkautuksen käyttö voi johtua? En jaksa muistaa oliko Max Manner alter ego vai ei. Toisaalta kustannustoimittajien pitäisi olla tarkempia. Meitä dekkarinharrastajia on Suomessakin ja se on epämiellyttävä tunne lukea jotain sanasta sanaan samaa, mitä on jo lukenut.
Koska merkkaan lukemani kirjat ylös, voin tarkistaa luettua taaksepäin. Tietysti se on hieman vaivalloinen matka kirjaston kirjojen osalta, mutta asia kiinnostaa niin paljon, että ehkä tässä tulevina viikkoina teen matkaa taaksepäin.
Kolme luettua tarkistettavaa tulee heti mieleen ja ne ovat Läckbergin Saarnaaja, Peltomaan Pimeä portaikko ja Kilven Kadotetut. Peltomaalla ja Läckbergilla on sama kustantaja, muutoin kaikilla eri.
Mistä saman letkautuksen käyttö voi johtua? En jaksa muistaa oliko Max Manner alter ego vai ei. Toisaalta kustannustoimittajien pitäisi olla tarkempia. Meitä dekkarinharrastajia on Suomessakin ja se on epämiellyttävä tunne lukea jotain sanasta sanaan samaa, mitä on jo lukenut.
Tässä keväällä pähkäilin jo hieman samaa asiaa, koska Karin Alvtegenin suomennoksella ja Eppu Nuotion uusimmalla dekkarilla ovat täysin identtiset (suomenkieliset) nimet. Minusta tässä asiassa saisi olla tarkempi. Kustannustoimittajat…
Musiikkibisneksessähän näitä "samankaltaisuusasioita" ratkotaaan enemmän kuin dekkarikirjallisuudessa.
