Dekkarissa kuvataan sellaista skotlantilaista luokkayhteiskuntaa, millaista ei kauniiden linna- ja nummimaisemia sisältävien matkamainosten takaa erota. Dekkarin lukeminen on siinä mielessä itselle matka tuntemattomaan. Poliisien työmoraalin kuvaaminen on uudenlaista, mutta realistista. Ymmärrettävää. Pohjoismaisissa dekkareissa kun poliisit kuvataan murhan selvittelyssä henkilöiksi, joilla muu elämä on auttamattoman kakkonen työhön verrattuna. Murhan selvittely on niin kiihkeää, että ei ehditä syödä, ei nukkua. Muututaan eläväksi zombieksi, kunnes rikollinen on saatu kiinni. Kaikki muu on toisarvoista, syrjään laitettavaa ja työhön sitoudutaan 200%. Mikä lie kohtuullista kuvausta tässäkin poliisin toiminnan kuvauksessa. Kuitenkin Mina kuvaa skottipoliisia - ja poliisin vuorotyötä - missä poliisit on saatava innostumaan tapauksesta niin, että innostuminen siirtyy tapaukseen liittyvään perustyöhönkin ja sitä myöden ratkaisun löytymiseen. Minusta aika realistista poliisin työn kuvailua. Ehkä hitusen enemmän pidin vielä edellisestä toimittaja Paddy Meehan sarjasta, missä yhteiskunnan erot lävähtivät silmille osin vaikeaselkoisestikin. Alex Morrow- sarja on lukijalle helpompi skottilaisten mielenlaadun kuvailun kannalta. Ja sitten - Mina uhraa aikaa ympäristön kuvaamiselle, mikä luo dekkariin sille ominaislaatuisen ja erinomaisen piirteen. Lisäksi Mina heittää taitavasti väliin myös dialogin takana olevia tuntemuksia ja tulkintoja, jotka ainakin hätkäyttävät minua lukijana. Tulkinnat ovat varmasti juuri osa tuota skotlantilaista kansakunnan historiaa ja perintöä. Neljä pistettä dekkarille. Ei kovin helppo (vaikka helpompi kuin Meehan), mustta juuri sen vuoksi pidin kovasti.
