Pidän kirjoista, jotka haastavat miettimään voisivatko arkisessa elämässä "totuutena" esiintyvät asiat tai ilmiöt olla sittenkin toisin? Ja onko se, miten itse ajattelen, oikeutettua ja mietittyä, vaan sorrunko sittenkin pelkkään sokeuteen, laiskuuteen ja tyhmyyteen?
Toisaalta ällistyin siitä, miten minä voin ajatella monista asioista niin samoin kuin tämä minua kymmeniä vuosia ja huomattavasti paljon vanhempi nainen. En oikein käsitä itsekään. Pitäisihän se jonkinlainen sukupolvien kuilu olla, mutta tässä tapauksessa ei ole. Se, mihin lopputuloksiin kirjailija päätyy purkaessaan arkielämän ja olemassaolon sosiaalisia konventioita, voin vain vastustamattomasti nyökytellä päätäni. On myönnettävä, että purkaminen on perusteltu niin vastustamattomalla, oivallisella, konkreettisella ja vastaansanomattomalla tavalla, että on pakko olla samaa mieltä. Ihmeellistä.
Ainoa, mitä kustannustoimittajana olisin karsinut ja hillinnyt, oli tuo lopussa jo liialliselta tuntuva viittailu luettuun kirjallisuuteen. Se muuttui runsaudessaan ja toistuessaan jo hieman häiritseväksi loppua kohti. Brassailuksi, briljeeraukseksi. Mutta ei häirinnyt kuitenkaan kokonaisuudessaan hienoa lukukokemusta. Täydet tähdet.
