Tämä on taas dekkari, jossa aika katoaa. Luen luen luen.... Mikä nyt olikaan päivä, mikä aika, mikä hetki...? Pitikö tehdä jotain... syödä, nukkua, peseytyä...? Tämä kirja on dekkarien aatelistoa jo puolivälissä kirjaa. Niin kutkuttavasti jätetään jo kirjan yksittäisissä ilmaisuissa ja lauseissa ajatus lukijalle loppuun pääteltäväksi. Sopivan niukasti, ei liikaa, mutta ei liian vähänkään. Ilmaisullisesti minimalistisen tyylikäs, pelkistetty, haastava, jopa tyly ja rujo. Aihe ajankohtainen. Kunhan ehdin loppuun, kirjoitan hiukan vielä lisää. Syksyn parhaimmistoa ehdottomasti. Ruotsalaisilla on jo GW. Persson ja Roslund & Hellström! Takaisin lukemaan....
