lauantai 15. lokakuuta 2011

Ravilo H: Kuolleet lehdet

Tämän tekstin kirjoitin pari viikkoa sitten 26.10.2011 HS julkaistavaksi.

Kirjailija Hilkka Ravilo kuvaa viiltävällä tavalla erästä yhteiskuntamme
lähimenneisyyden kipupistettä: perheen omien tyttärien hylkäämistä tai
hyväksikäyttöä, heidän tuntojaan sekä naisen asemaa, kun heidät on istutettu
aikakaudella vallitseviin siveyskäsityksiin. 
Huutolaisuus, sotalapseksi lähettäminen tai saksalaisten sotilaiden lasten
kokemukset ovat teemoja, joita kirjallisuudessa on viimeaikoina nostettu
esille. Ravilo on kuitenkin omalla aiheellaan laajentanut merkittävällä
tavalla tietoisuutta sosiaalisesta lähihistoriastamme. 
Nostan kirjailijan tuotannon tunnettujen kansalliskirjailijoidemme rinnalle.

Ravilo on kuitenkin mielestäni eräs häpeällisimmällä tavalla sivuutetuista
kotimaisista kirjailijoista. Media säätelee tehokkaasti lukuvalintojamme.
Ravilo ei esiinny lehtien sivuilla tai netissä, vaikka luultavasti viisautta
ja opittavaa meillä itse kelläkin hänen kokemuksistaan ja
elämänhistoriastaan olisi yllin kyllin. Minkälainen ikä, ulkomuoto,
koulutus, elämä tai kirjan aihe ovat naiskirjailijalle hyväksyttyjä tai
sopivimpia, jotta hän saa mediassa parhaiten palstatilaa ja näin muodoin
kerää itselleen lukijoita?