Vasta nyt sain luettua Theorinin Yömyrskyn. Pääsääntöisesti,muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, nämä nykyruotsalaiset ovat minusta hirveän pitkästyttäviä. Tämäkin. En oikein käsitä itseäni, mutta niin se vain on. Nukuin ensimmäiset reilu 200 sivua. Pari viikkoa meni, että sain kirjan väen vängellä loppuun. Mikähän ihme siinä on, kun nämä tuntuvat niin joutavanpäiväseltä löpinältä. Teen varmasti vääryyttä näille dekkareille, mutta sille se vaan tuntuu.Kuka sen vihreän tunikan sinne haudalle oli rahdannut? Miten Mirja mummu hihhuloi vapaana, vaikka myrkytti miehen josko poikaystävänsäkin? Kova kohtalo on lapsella ennen kouluikää, kun mummi on (tupla)murhaaja, kaksi äitiä tulevat murhatuiksi eikä isästä ole hajuakaan.
