Luin Lehtolaisen Henkivartijan loppuun. Kunnioitettavaa on se, että uudistuu, kokeilee ja vaihtaa kirjoitustyyliä, mutta lopputulos saa suorastaan ärtyneeksi. Dekkarit ja harlekiinit pitäisi kuitenkin kirjoittaa erikseen. Mitä tämä kirja pitää ja kirjailija on ajatellut kohde- tai lukijaryhmänä? Naisen sukuelimistä alkaa ja niihin päättyy. Väliin on haaroväliä ja glockia aivan kyllästymiseen asti. En tiedä, jotenkin jopa tuntuu, että kirjailija halveksii lukijakuntaansa tällä hörhellyksellä. Tosin on aina ja liiankin helppo arvostella lopputulosta, mutta höpöksi luokittelen.
