Tästä dekkarien rytmiikasta pitäisikin kirjoittaa, ehkä teen sen toisaalle tälle palstalle. Mutta Waltersin vetävyyttä kommentoin, että teksti on jotain toista kuin joskus sellaiset (anteeksi ihailijoilta) pohjoismaiset "dekkaripiehtaroinnit ja töksäykset" (lukija ahdistuu enempi siitä tekstin etenemisen rikkonaisuudesta ja kaikesta valitusmentaliteetista kuin sisältö on mielenkiintoinen) taikka sitten amerikkalaisittain tyhjemmät "aksönpläjäykset". Tokihan ne piehtaroinnit ja äksonpläjäyksetkin ovat oma tyylilajinsa, mutta silti. Olen aina tykännyt dekkareissa enemmän tällaisesta taitavasti hienoviereisemmästä virittelystä.
Dekkarin kytkeminen yhteiskunnallisiin tapahtumiin on nerokasta. Se on upean älyn ja yhdistelyn tulos! Kiitos lisää! Minua ei haittaisi lainkaan, mikäli dekkareihin upotettaisiin fiktion joukkoon faktaa entistä enemmän. Sekin voisi olla tyylilaji. Kotimaisista tätä edusti esim. Anja (mikä se on nykyisin, Kauranen, Snellman) Lyhytsiipisessään, jossa oli jopa lähdeluettelo lopussa. Eipä olisi haitannut, jos Walters olisi latonut kriisipesäkkeistä vähän myös shokeraavaa (pelkät faktatiedot ovat usein meille "tasaisesti asuville" shokeeraavia) faktaa mukaan.
Lopuksi kommentoin, että haravointiinko pihakaivo?
