Nykykiinan kuvausta. Niin. Muunmuassa huoneistokuvaukset ovat herättävän häkellyttäviä. Shanghaissa en ole ollut koskaan, mutta mielikuva on ollut jotenkin länsimaisempi (ennen Kiinan hallintaan siirtymistä). Kun Pekingissä harmaat korttelit ovat kilometrin leveitä ja ainakin samanverran pitkiä, huikeita ja jättiläismäisiä "betonistradoja ja -kolosseja", niin 8m2 lapsiperheen asuntona tekee toimivan kontrastin yksityisyyden kanssa ja saa kyllä ylipäänsä miettimään kaikenlasia omia "valituksia". Muutenkin hyvin intiimi dekkari. Tulee vaikutelma, että pääsee kurkistamaan salattuun.
Ja aikakäsitys on hauska! Kuolemantapaus velloo alussa verkkaisesti viikkoja, ei mitään hektistä alun muutamien tai ensimmäisten päivien läpimurtoa. On erinäköistä mantraa ja jorinaa... Ja ei komisario mihinkään autolla suhaa, odotteleepi mietteissään busseja, joita ei sitten tulekaan ja kirjoittelee runoja kokoontaitettavan pöydän ääressä. Odottelevatko suomalaiset (poliisi)virkamiehet työajallaan busseja, eikö sitä yritä suhata ja saada aikaan mahdollisimman nopsasti aikaseksi asioita työpäivän aikana. Ja kiire poltteleepi useimmilla niin vimmatusti...
Seksuaalisuus dekkarissa on länsimaiseen "nykymenoon tottuneelle" melodramaattista, kuin Ansa ja Tauno potenssiin kymmenen Suomi-filmien kaudella. Hauska kuitenkin, että kirjoittaja asuu Yhdysvalloissa, eikä mikään suoran äksonin mentaliteetti ainakaan näy näitä "pyörryttävissä naisten hiusten hipaisukohtauksissa".
