Kirjastosta lainattu kirja. Luulen, että tällaisia kirjoja ei kirjasto saa vapaakappaleina (tästäkään en kyllä ole varma), joten kansi voisi olla samanlainen kuin kirjakaupoissa myytävissä versioissa?Takakansi. Punaisella suuri tuhatluku 8431. Ei mitään pientä piperrystä, vaan suurilla numeroilla lätkitty sarja takakannen "houkutustekstin" viereen. Sisältöön en saanut tästä tuhatluvusta mitään yhteyttä.
Liittyykö tämä tuhatluku sitten bibliografiseen luokitteluun? Jos se onkin numerosarajasta 84.31 taiteellisesti stilisoitu muoto?
Onko tuollaista luokittelunumeroa olemassa? Miksi kannen suunnittelija lätkäisee tällaisen suuren numerosarjan keskelle takakantta, kun kirjastojen luokittelunumerot vaihtelevat kuitenkin (jos nyt sitä tarkoittaa).
Pyörittelinpähän vain lukemisen jälkeen kirjaa käsissäni ja sattui silmään tämmönen hauskuus.
Muutoinhan kirja oli niinkuin olisi itse käynyt pienessä psykoanalyysissä ... Tiedättehän sen ilmiön, että kun lukee jotain sisätautiopusta, niin sitten sitä alkaa miettiä, että hmmm....nuo kaikki "oireet" ja muut stemmaa minuun oikein hyvin, pitäisköhön varalta sittenkin.... Analogia dekkariin, että onks mulla sitten jotain tollaista dekkarissa esiintyvää häpeää...:)?
Mutta musta tuntuu, että onko ne pakkoneuroosien taustat nykyisin noin pyyteettömiä, niinkuin toisella päähenkilöistä? Ovatko kumminkin vähän arkisempia? Pyskiatriaan en kyllä tosin ole perehtynyt, vaan kaipa se pakkomielle voi sitten iskeentyä mihin hyvänsä...
Toisen päähenkilön verbaalisen ilkeilyn kuvaus oli taitavaa. Miten noin nasevasti voi sanat ladella ja tiputtaa tulemaan, että ne ovat niin epäkohteliaita, loukkaavia ja satuttavia. Kamalia syvästä katkeruudesta ja henkisestä pahoinpitelystä nousevia verbaalisia lyöntejä ja hutkautuksia.
