Onhan teksti väkevää ja komeaa; ei voi kieltää. Sitä jopa ihmettelee, miten Kettu nuorehkona naisena osaa kirjoittaa noin aikakauteen sopivan väkevällä tavalla. Aihekin on ajankohtainen - paljon on vielä suomalaisilla naisilla jatkosodan aikaisista tapahtumista esilletuotavaa. Naiset ovat toistaiseksi sotakirjallisuudessa hyvin pienessä margninaalissa. Etiikkaa ja moraalia mietin tätä kirjaa lukiessa paljon. Voiko nainen ihmissuhteissaan joutua aivan armottoman pakkomielteen valtaan? Kaipa se mahdollista on äärimmäisissä olosuhteissa josko sitten nykypäivänäkin.
