Ann Cleeves oli minulle uusi tuttavuus. Oikeastaan aloitin kirjalilijaan tutustumisen kolmesta syystä.
Ensimmäinen syy oli kirjailijan uusin dekkarisuomennos: Vera -kuolonkukkia 1/2012 (alkuper. Hidden Depths 2007), joka muodostaa kaiketi itsenäisen sarjan. Tuumasin, että katsellanpa ensin kirjailijan aiempaa tuotantoa. Näyttää ilmestyvän kirjailijalta toinen Vera Stanhope suomennos Kuolemanhiljaisuus 02/2013, mistä en ole lainkaan varma, että on sarjan toinen osa. Eikö alkuperäinen Silent Voices (2011) ole jo sarjan neljäs osa? Mitä toiselle ja kolmannelle osalle on tapahtunut? Vera Stanhopea nähtäneen kaiketi sarjana myös suomalaisessa tv:ssä, joten hyvä on kirjailijasta jotain tietää ennakkoon.
Nyt puheena olevan Shetlanti ja Jimmy Peres -sarjan todettiin olevan neliosainen, mutta näyttää sarjasta Iso-Britaniassa ilmestyvän yksi osa 1/2013 (Dead Water). Harvinaisen sekavaa Cleevesin suomennoksien kohdalla..
Toiseksi kirjan suomennetut nimet (ja myös alkuperäiset englantilaiset) hymyilyttävät. Ensin on mustaa ja valoisaa ja - sarja jatkuu kahdella muulla osalla: punaisella (Punaista tomua) ja sinisellä (Sininen sarastus). Vastakohtaisiin nimiin ovat kustantaja ja kirjailija päätyneet...
Dekkareiden parasta antia ovat miljöön ja luonnon kuvaus. Toisaalta dekkarit ovat eikä-yksikään-pelastunut-agathamaisia cozy-dekkareita. Turvallinen (suljettu) maalaisympäristö, jossa murhaajan täytyy olla yksi suojatun yhteisön jäsenistä. Jimmy Perez ja Fran Hunter edustavat dekkarissa ujon pakollista romantiikkaa.
Näistä dekkareista toteaisin, että viihdyttäviä... Yleensä hyvän dekkaritekstin kohdalla alan pohtimaan tarkemmin jotain yhteiskunnassa olevaa asiaa. Näiden dekkareiden kohdalla ei tarvitse pohtia, mutta sen sijaan Shetlandin tutkailu tässä sarjassa on niiden parasta antia. Kaksi tai kolme pistettä.
