lauantai 31. lokakuuta 2009

Walters M: Kameleontin varjo

Waltersin kameleontin varjo: alussa kyllä luvatun hypnoottinen. Aclandin alun kuulustelu erästä parasta dekkaridialogia, mitä olen lukenut. Paikoitellen nerokasta. Keskellä kirja lässähti ja loppu oli taas vetävämpi.

Hmmm... kun omaan "oman dekkarineuroosini :)" s. 167 metabolisen kooman kuvaus oli ihan jees. Olisin vähän vielä lisännyt huokumista ja en niin kalpeaa ihoa, mutta kelpo kuvaus.

Ehkä eräs aiempikin Walters oli vielä parempi. Se missä oli maalaistalo ja pihakaivo. Nimeä en muista.