Kirjan puolivälissä väliin niin kermakakkumaisia koukeroita ja krumeluureja kuin pohjois-norjalaisten talojen tai asuntovaunujen runsaastirönsyilevä kukkasisustus konsanaan. Saamelaista mytologiaa tehosteena. Elävää, arkipäiväistä ja olemassaolevaahan se saamelainen mytologia on, mutta en ole varma, onko sitä kirjassa käytetty saamelaisten aliarvioimiseksi vai aidoksi arvostukseksi. Pohjoisen lumimaiseman kuvauksista pidin. Sitten lopussa kunnon mafiosorytinää aivan eteläamerikkalaiseen malliin. Ja välillä Afrikassa... On niin monenlaista kerrosta, koukkua, menoa ja vetoa, että ainakin itse jäin kaikista kirjan juoksutuskrumeluureista hieman pökkeröiseksi luettuani. Vaan tuloshan se on sekin. Ei sellainen luettu ja saman tien ohitettu ja unohdettu..
Kirjan nimeä ja sen monimerkityksellisyyttä jäin miettimään. Mihin lie kirjailija haluaa sillä viitata? Ja miksi ruotsalaiset dekkaristit nyt tuonne Afrikkaan niin innokkaasti "menevät" (Mankellin tapaan)?
