Lopettelin juuri kirjan Ei takkaa, ei tupaa. Ajattelen kaikki Vargasin dekkarit aivan nyky-Ranskaan sijoittuviksi. Sehän kirjoissa juuri viehättääkin, että tekstissä kuvailtu ranskalainen elämänmeno (Pariisissa tai maaseudulla) kuvataan joissakin itselleni tärkeissä ja merkityksellisissä suhteissa leppoisammaksi kuin tämän kotimainen hampaat irvessä revityksemme.
