Staalesen G: Kuolemaan asti sinun

Erikoinen tuttavuus. Enemmän draamaa vai rikosta? Christien lörpöttely viety nykyarjen hengissäjäämisen draamaksi ja osa perinnöstä Cottonin nokkeluutta. Onko puhutteleva dekkari? Pohjoismaisille dekkaristeille ominaista ihmissuhdekuvausta entistä enemmän inhimillistetyn etsivän/poliisin lisäksi? Kaksi aikalaista dekkaria nyt peräkkäin (luin vastikään myös Vargas, Fred 2006. Painu tiehesti ja pysy poissa. 2p.), jossa itse rikos tapahtuu vasta kirjan puolenvälin tienoilla. Erilaista kuitenkin.

Staalesen: opettavainen dekkari? Vai peräti moralisoiva? kantaaottava? Joku eurooppalainen /pohjoismainen genre? Miten tätä genreä voisi luonnehtia? Jos raadollisesti ajatellaan kustantajan myyntilukuja - onko sukupuolen mukaan suunnattua kohderyhmää taustavaikuttimena? Voiko tyylisuunta viedä entistä pidemmälle - jos dekkarissa ei ole enää henkirikosta, jos kuvataankin vain thrillerinomaisesti ihmisten välistä pahuutta ja sen esiintymistä yhteiskunnassa, tyylitellään ihmisiä hyviin ja pahoihin?