Kirja ei ollut hirvittävä pettymys, vaikka sen alelaarista noukinkin hyllyyni. Lappi on ilmamuuta aliarvostettu tapahtumapaikka dekkarigenressä, kun Etelä-Suomen paikkakunnat on jo kaikki läpeensä täplitetty. Silti dekkrari on hyvin kotikutoinen, ei yllä kansainvälisen luokan dekkariksi alkuunkaan. Toisaalta on hauska huomata, miten alkuperältään ei-natiíivi kirjailija kirjoittaa kotikutoisen dekkarin. Hauska ilmiö!Kirjailija taustoittaa huolella, perehtyy suomalaiseen sielunmaisemaan ja jopa suomalaiseen viinanjuontikulttuuriin tosissaan. Silti suomalainen viinanjuonnin kuvauskin jää ulkokohtaiseksi. Kai suomalainen mies juo usein sanottomuuteensa ja kipuunsa ei niinkään varallisuuttaan, rahakkuuttaan, ökyilyyttään ja rikkauttaan, kuten dekkarissa kuvataan. Toisaalta kirjan henkilörepertuaariin valikoituu vain mielenterveydeltään horjuvia, psykopaatteja, uskonnollisia ja muita fanaatikkoja, alkoholisteja ja väkivaltaisia. Ei kai lappilainen mentaliteetti sentään nyt näin yksipuolisen ankea ole, kun minä olen nähnyt siellä avain toisentyyppistäkin elämistä ja olemista! Huomaan jopa ärtyväni.
Toisaalta teksti rullaa hyvin. Kirjoitettu tarpeeksi monta kertaa uudelleen. Ehkä perehdyn myös muuhun kirjailijan tuotantoon ja selvitän, mihin väliin tämä kirja sijoittuu. Läpimurtodekkari puuttuu silti.
