Hui, mitkä teilaavat arvostelut Marko Kilpi on saanut uusimmastaan Kadotetut. Olli Revosta on kehkeytynyt mieleltään patologinen tyyppi. Tästä huolimatta poliisin toiminta ja ammatti kuvataan asiantuntevasti ja nykyaikaiseksi, muut ammatit keskiaikaisin kuorrutuksin. Kirjassa naisen olemassaolon merkitys nähdään luuserina ja huorana. Ei millään viitsisi uhrata aikaa huonoille dekkareille, joista tulee harmistunut ja tympeä olo. Hyviäkin dekkareita on olemssa kasapäin! Tästä kuulisin mielelläni dekkarin lukeneiden arvosteluja ja kommentteja.
Jaa, no eihän Marko Kilpi ja Kadotetut ollut huono jos ei niin loistokaskaan. Kliseiset, moneen kertaan kuullut selitykset yhteiskunnan tilasta, poliisin toiminnan ja ammatin glorifiointi sekä sitä kirjailijan valittamaa kadotettua tunnepuolta oli kyllä ympätty tekstiin paksun makean kermakakkukuorrutuksen verran. Vaan hyvää kerrontaa kaupanpäälle.
Niin, en minäkään kyllä kirjasta mitään naisen huorana pitämistä löytänyt, miten arvostelu antaa ymmärtää, mutta kyllähän pääsankarin edustaman poliisin ammattitoiminta vähän imelän hyveellisenä ja glorofioituna kuvattiin. Jäi lievästi makea vaikutelma.
Itse edustan toista ammattikuntaa ja ammattitoiminnan yleiset parantamistarpeet ovat kyllä kipeästikin selvillä. Tosin tämäntyyppisten asioiden ujuttaminen dekkariin voisi tehdä huononkin dekkarin, joten tiedä sitten kumpi parempi. Mutta ammatti kuin ammatti, niin ei se aina niin siloposkista ole.
Vähiten viihdyttävää olivat ne suomalaisen yhteiskunnan onnettoman tilan ja syiden paasaukset. Ehkä nille voisi olla joku toinen foorumi. Tai sitten voi kirjoittaa niin, että jättää lukijan bonjattavaksi ja mietittäväksi juttuja eikä pakkosyötä (vaikka oikeita asioita ovatkin) valmiiksi pureskeltua ja nieleskeltyäkin perunamuusia lukijaa tukehduttamaan.
Itse edustan toista ammattikuntaa ja ammattitoiminnan yleiset parantamistarpeet ovat kyllä kipeästikin selvillä. Tosin tämäntyyppisten asioiden ujuttaminen dekkariin voisi tehdä huononkin dekkarin, joten tiedä sitten kumpi parempi. Mutta ammatti kuin ammatti, niin ei se aina niin siloposkista ole.
Vähiten viihdyttävää olivat ne suomalaisen yhteiskunnan onnettoman tilan ja syiden paasaukset. Ehkä nille voisi olla joku toinen foorumi. Tai sitten voi kirjoittaa niin, että jättää lukijan bonjattavaksi ja mietittäväksi juttuja eikä pakkosyötä (vaikka oikeita asioita ovatkin) valmiiksi pureskeltua ja nieleskeltyäkin perunamuusia lukijaa tukehduttamaan.
